Vuosi sitten ensikatsaus

Vuosi sitten käytiin tässä pihassa ensimmäisen kerran. Lähdettiin ihan vain uteliaisuuttamme katsomaan paikkaa. Talon myynti-imoituksen kuvien perusteella paikka näytti lupaavalta ja perille päästyä mielikuva ei muuttunut - päinvastoin - tuli tunne, että tännehän voisi jäädä! Silloin oli 21.9.2017 ja syksy oli saapunut. Mutta sinä syksynä ei ollut ruskan värejä samalla tavalla kuin nyt tällä hetkellä. Muistan, että maistoin pihan puusta omenan ja kiertelin pihalla vain ihastellen. Piha oli jo "valmis" maalaistalon piha. Kasvit ja puut kasvoi rehevänä ja jotenkin ne oli kivasti sommiteltu pihaan. Silloin jo ajattelin, että tällaista me ollaan kaivattukin. Ja salaa toivoin, että se voisi vielä joskus olla meidän. Oli vähän sellainen nyt tai ei koskaan - meininki. Sitten siitä pikkuhiljaa alettiin ottaa seuraavaa askelta...kohti lähemmäksi unelmaa. Kuvitan tämän kirjoituksen kuvat tänä syksynä otetuilla ruskakuvilla. 

Olen aina haaveillut tammesta ja vaahterasta.

Siinä ne nyt seisoo rinta rinnan.

Kohta päästään haravoimaan.

Hmm.. Etelä ja Pohjoinen..

Kukkapenkistä pilkisti vielä pieni ruusunnuppu.

Viimeiset ruusutkin loistaa kilpaa syksyn värien kanssa.

Pihan pensaita on ihan varmasti lannoitettu joskus aikoinaan.

Niin rehevinä ne kasvavat.

Pihan tammi ei vielä tuota tammenterhoja. 

Lueskelin, että vasta 40-50 vuoden iässä

se voisi olla mahdollista.

Odottelemme vielä tovin..jos toisenkin..

Sateenkaaren päässä...

Lopuksi vielä kuva vuoden takaisesta

ensikatsauksesta:

Oli hämärää.

Talo vaikutti kutsuvalta

ja ehkä vähän

aavemaiseltakin 

auton takavalojen

loisteessa.