Ei siinä mene kuin pari tuntia..

Joo niinhän sitä aina luulee ja olettaa, että joku homma olisi hetkessä valmis. Mutta ei se ihan niin menekkään. Kaksi tuntia tuppaa venähtää viisituntiseksi. Siivoiltiin loput villat ja laudat ja tukipuut alapohjasta. 

Meillä kävi maanantaina muurari tarkistamassa savupiipun. Onneksemme sisäpuolinen osuus oli kunnossa. Ainoastaan ulkopuolelta piipun yläosa täytyy korjata. 

Sytytettiin pönttöuuniin varovasti tulet.

 Ja hetken kuluttua saatiin 

kuin saatiinkin se vetämään. 

Alapohjasta löytyi muurarin työkalu. 

Kyllä se on varmasti ajanut tehtävänsä. 

Myös sanomalehtiä löytyi vuosilta 

1939 ja 1986.

Alkovin hirsiä on päässyt 

tupajumi puraisemaan. 

Suunnittelin, että myös alkovin kattoon

 jätetään hirsipalkit näkyviin. 

Aiemmin katto oli paljon matalammalla. 

Tässä jätteet lajiteltuna lähtee välisäilytyspaikkaan. 

Seuraavaksi aletaan lapioimaan alapohjasta mullat pois. Rakenne paljastui multapenkiksi. Me muutetaan alapohja tuulettuvaksi rossilattiaksi. Vielä riittää hommaa ennenkuin valmista tulee. Hieman käydään kilpaa ajan ja talven tulon kanssa. Mutta kunhan lattia on saatu kasaan, voi rauhassa tehdä muita sisähommia. 

Mietin jo listoja, sähköpartikkeleita ja johtoja, sävyjä, kattomateriaaleja. Mitä kaikkea materiaalia pitää vielä hommata seiniin, lattiaan ja kattoon. Pieni askel kerrallaan tulee valmista! Mutta paljon on vielä huomioitavaa. Eikä siihen ihan pari tuntia riitä! 

Puretaanpa katto

Viikonloppuna oli vuorossa kamarin katon purkaminen. Tovi siinäkin hommassa vierähti. Mutta pidemmittä puheitta, tässä kuvia mitään kaunistelematta ja kauhistelematta:

Alku näytti erittäin lupaavalta..

Kun lastulevyä oli hieman raotettu,

näkyi ihanat helmipaneelit sieltä alta.. 

Hyvältähän ne tosiaan näytti 

- kaukaa katsottuna. 

Mutta tarkemmin tarkasteltuna, 

ne olivatkin huonossa kunnossa. 

Niin kauniin paneelikaton 

päälle oli viritelty 

tällainen lastulevykatto! Voi surku!

Ja höyrynsulkuakin siellä oli taas 

viritelty Kemiran säkeistä. 

Irrotettiin muutama paneeli reunalta.. 

... ja siirryttiin pudottamaan loput paneelit

ja villat ullakolta käsin. 

Voi sitä pölyn määrää! 

Mutta annettiin pölyn laskeutua! 

Meillä oli hyvät hengityssuojaimet. 

Pudotettiin loput villat

 heinähangolla lattialta käsin. 

Tässä näkyvillä seuraava 

kunnostuskohde - savupiippu. 

Se pitää purkaa ja rakentaa uusi! 

En jäänyt enää harmittelemaan helmipaneeleita, 

koska tiesin, 

että niiden yläpuolella on 

nämä komeat hirsipalkit. 

Olin nähnyt ne jo ullakolta käsin. 

Nämä palkit jätetään näkyviin. 

Alkovin lauta seinän

purettuamme löytyi sieltä tummaa hirttä. 

Huolestuttavaa kyllä, 

hirsi oli lahoa keskikohdalta. 

Saas nähdä mikä sen on lahottanut! 

Katsotaan mitä on tehtävissä, 

kunnes ne on putsattu. 

Ja siinä meidän makuualkovimme. 

Siitä on vielä romantiikka kaukana! 

Ai, tännekkin torppaan.. 

on joskus hankittu Nokialainen.. 

Mitään muuta erikoista ei oikein löytynyt. Kananmunankennoja ja tyhjiä pahvilaatikoita. Alapohjassa oli sanomalehti vuodelta 1986. Siitä tiedämme, että lasivillan aika on ollut silloin. Nyt ollaan tosi tyytyväisiä, että ne on täältäkin kohta poissa. Seuraavaksi aletaan siivota sotkujamme. 

Syksyisiä muistoja

Tänä syksynä on ollut taas kauniita värejä puissa. Laitan tänne talteen muistoja pihamaalta tältä syksyltä.