Ullakko

Ullakkotila on yhtä avaraa ja rakentamatonta tilaa. Toiseen päätyyn on rakennettu pieni kamari. Se on tarkoitus jossain vaiheessa kunnostaa. Ja varmaankin hamassa tulevaisuudesssa tämä avara tila ainakin siistiä niin, että eristevillat eivät ole näkyvissä. En ole kerinnyt vielä siivoilemaan yläkertaa ollenkaan. Ylimääräiset ja turhat rojut täytyy viedä pois. 

   Paikka paikoin hirret on näkyvillä.
 Näiden perusteella voisin haaveillakin tuvan hirsien paljastamista.
Tämä kuva on otettu portaikosta päin.

Yläkerrassa on käytetty myös hieman pyöreämpää hirttä.

   Ja epätasaisuuttakin löytyy sekä sen ajan tyypillistä eristemateriaalia.

           Mutta mitäs tuolta hirsien takaa oikein pilkottaa..
 Joskus tuntuu, että tämä talo on yksi mineraalivilla!

Ikkunoita löytyy niin etupihalle, kuin talon päätyynkin.

 

Tämä tiinu täytyy kyllä käydä kipaisemassa joku kerta alas.
 Ullakolle on hautautunut myös vanhat
50-luvun punaiset nahkaiset nojatuolit.
Ne on kaikki kylläkin riekaleina.

 

Tämä on pönttöuunin savupiippu.
Sen kunto pitää vielä selvittää.

Ja tämä on takan ja leivinuunin piippu.

Tuolla takana sijaitsee kylpyhuone, jonka katto on purettu 

tänne ullakolle asti. Siihen rakennetaan sitten uusi sisäkatto.

Elämää talolla

Tämän viikonlopun kuvat päivittyvät ihan puhelimen kuvilla, koska järkkärin muistikortti ilmoitti olevansa täynnä. Hmm. Mitenhän niin niin on päässyt käymään..

Isäntä sai viimein Leylandinsa

 pois huollosta. 

Käytiin rantasaunalla. 

Polteltiin tuikkuja.

Virittelin tunnelmavaloja.

Edelleen jaksan ihailla

Ikkunasta näkyvää pihaa..

Ja aittaa sen pihapiirissä.

Tuvassa

Käytiin pikaiseen mökillä. Sisustelin tupaa tekstiileillä. Löytyi alennuksesta päiväpeitto ja toisesta kaupasta samaa sävyä oleva torkkupeitto. Tyynyt ostin jo aiemmin, nyt sain ne viimein tuotua perille asti. 

Me ollaan tuotu sänky tupaan, kun kammari on vielä remontoimatta. Tuohon paikalle tulee puusohva sitten kun on saatu sänky vietyä kammariin. 

Tänään saatiin vieraaksi talossa asunut tytär. Ihan mukava oli kuulla asioita talosta ja talon elämästä ennen meitä.

Karviaiset oli jo kypsiä. En kerinnyt vielä kerätä niitä. Täytyy pikaiseen joku päivä käydä keräämässä. Omenat saa vielä jonkin aikaa kypsyä puissa.

Nyt alkaa ilma jo pikkuhiljaa tuntumaan syksyisen kirpeältä. Alkaa näkymään jo kellertäviä lehtiä paikoin puissa. Pimeät ajat koittaa, mutta toisaalta on kiva tunnelmoida tunnelmavaloilla, joita virittelin sisälle lyhtyyn. Ja kynttilöitäkin tuli vietyä jo mökille.

Talonpoikaispöydän kunnostus

Viikonloppu vierähti vanhan pöydän kunnostuksessa. Navetasta löytyi tämä vanha komistus. Joku olisi sille voinut näyttää roviota, mutta näin siinä vielä kunnostuksen mahdollisuuden.

 

Jalat siitä oli kärsineet, mutta sahattiin huonot osat pois.

Alta paljastui vielä ihan tervettä puuta, niin kuin arvelimmekin. 

Ullakolta löytyi muutama patinoitunut laudanpätkä,

 jotka pystyi käyttämään pöydän kanneksi.

Joku on aikoinaan piirustellut pöydän alle.
Siihen aikaan käytössä on ollut vinttikaivot,
kun sellainen näkyy olevan piirrettynä talon viereen.

  Vanha laatikko löytyi aitasta ja kävi kuin kävikin pöydässä
olevaan aukkoon.

Pesin laatikon tolulla ja juuriharjalla.
Tässä laatikon kannessa on vielä pinttynyttä likaa pinnassa.

Vanhan vanerin ja ohkaiset laudat jouduttiin laittamaan pois.

Tilalle vaihdetaan uusi vaneripohja.

Siinä pari laudanpätkää putsattuna ja kuurattuna kuivuu.

Pöytä on ollut alunperin tuollainen ruskea.

Maali oli jotain vesiliukoista, vanhaa punamultamaalin

tapaista, joka liukeni pesemällä pois.

Pesin pöydän kidesoodalla. Se poisti sopivasti vanhan vaalean

maalin, jonka pystyi vain kaapimaan lastalla pois.

Halusin kuitenkin jättää pöytään näkyviin siistit

maalikerrokset uuden 

maalikerroksen alle muistoksi  pöydän historiasta.

Sahattiin lankut sopivan kokoisiksi pätkiksi.

Ja kannettiin pöytä tupahan.

Lankkujen päädyt vahaan vielä jollain tummemmalla vahalla.

Ja ehkäpä saatan maalata jalatkin vielä harmaaksi tai samalla sävyllä
 kuin mikä siinä nytkin on. Tai sitten annan olla näin hetken aikaa ainakin.

Tikkaiden kunnostusta ja siivoilua

Viikonloppu mökillä kului taas nopeasti. Tällä kertaa kunnostuksen alle pääsi talon katolle vievät tikkaat. Ne kävi hitsattavana ja sai ylleen uuden harmaan maalin. Kyllä nyt kelpaa taas nuoharin nousta katolle!

Siivoilut jatkuivat. Tällä kertaa pesin tuvan seinät, ja takan sekä leivinuunin ulkokuoren. Tuvan siivouksessa jäljellä on enää sen katto. Sitten alkaa olla tupa puhtoinen.

Tikkaat olikin jo vähän ruostuneet ja katkenneet. 

Värikin oli kulahtanut punertavan ruskea.

Aurinko paistoi ja kelit oli kohdillaan taas viikonloppuna!

Illat alkaa olla jo hämäriä. Suorastaan pimeitä!

Kuva on aika rakeinen ja epäselvä, kun se on otettu puhelimella.

Kävin vielä myöhään kuuntelemassa nurkalla, millaista elämää metsästä kuuluu. Täytyy sanoa, että kyllähän siellä varmaan monenlaista eläintä liikkuu. Navetan nurkalta kuului jonkun eläimen haukuntaa muistuttava kimeä ääni. Olisiko ollut supikoira tai muu vastaava...