Järki vastaan tunteet

Vanhan talon ostamisessa piilee aina omat riskinsä. Me tiesimme, että jotain tehtävää talolla tulisi olemaan. Talo on ollut tyhjillään jonkin aikaa. Kammarin lattialankut ovat toisesta päästä hieman vajonneet. Mutta se ei meidän ostopäätöstä hetkauttanut, koska tiesimme, että sille voi tehdä jotain.

Talo itsessään on hieno ja piha on aivan ihana! Pihassa aika pysähtyy. Puiden lehdet havisee. Kesällä käki kukkuu ja pääskyt lentelee ja illalla pöllä alkaa huhuilunsa. Niin siis mikä pöllä? :D Anteeksi kirjoitusvirheeni. Pöllö siis.. Aamukasteen aikaan tai iltamyöhään saattaisi voida nähdä hirvet pellolla syömässä. Voisin nähdä ne, kun tiskaan ja katson ikkunasta ulos. Kurki pyrähtää lentoon pellolta ja joutsenet lentävät talon ohitse.   Voisiko sanoa, että tunteet ohjasi tätä kauppaa enemmän? 

Maalla et pärjää ilman kumisaappaita!

Olen tehnyt tutkimustyötä. Lainannut kirjastosta Panu Kailan Talotohtori-kirjan ja muitakin remonttikirjoja. Katsoin Perinnemestarin dvd:n. Olen liittynyt Facebookin vanhojen talojen ryhmiin. Sieltä lueskelin ja etsin muita samassa tilanteessa olevien remppakuulumisia.

Vaikka ehkä joskus mahan pohjassa tuntui möykky, silti sitä ajatteli, että kaikki on korjattavissa. Rohkeasti vain lähdettiin yksi asia kerrallaan selvittämään asiaa. Ja nyt ollaan jo saatu sähköt toimimaan talolla, vedet virtaamaan, kellari siivottua, kylpyhuone purettua, kellariin menevä oviaukko purettua jne.

Olen tehnyt talon sisällä jo ensimmäisen hiirihavainnon. Miten suloinen eläin hiiri onkaan, mutta miksi se saa aina minussa aikaan kirkumisrefleksin? Enhän kirkaise edes hämähäkin nähdessäni! Niille pitää keksiä jotain!! Ehkä ne siitä häipyvät, kun asetumme taloksi. Toivottavasti! Mutta sen yhden kerran jälkeen en enää hiirtä ole siellä nähnyt. Mutta entäs ne käärmeet sitten? Niitä nyt tietenkin on peltoisella seudulla ja siellä missä on myös hiiriä ja myyriä. Niiden kanssa on vain opittava elämään..Elelin jo lapsena seudulla, jossa niitä majaili.

Mikäs se siellä mennä matelee? Arvatkaa vaan kumpi meistä huusi enemmän kohtaamisessamme. Minä vai "hän"?

Tila on kaukana asutuksesta. Siellä voi kaikessa rauhassa ottaa aurinkoa. Eikä tarvitse säikähtää, jos pitää vähän enemmän ääntä. Tai itseasiassa säikähdin jo! Mutta karhut siellä vain metsässä kuulevat. 

Navetan ikkuna on rikki. Samoin sen katosta on hieman vesi päässyt sisään. Mutta sekin on korjattavissa. Siellä oleva pihasauna pitää laittaa kuntoon. Suurin helpotus on, että talon katto on kunnossa! Ja piippukin on pellitetty. Leivinuunissa on pieni murtuma, mutta sekin on korjattavissa. Heti kun nuohooja on käynyt talollamme, voidaan testata tulisijojen kunto. 

Entä se tavaran paljous! Sitä on kertynyt nurkkiin, mutta onneksi on navetta, jonne niitä voi viedä väliaikaissäilytykseen ja sieltä ohjata uudelleensijoituspaikkoihinsa. Siinä muutama raadollisuus, joita vanhoissa taloissa voi olla.

Vanhan talon lattiat narisee. Patinoituneet pinnat. Kuka niistä ei voisi olla tykkäämättä? Aika paljon ihmisten asumisoloihin vaikuttaa se, mihin ihmiset ovat tottuneet tai mitä ihmiset talolta haluavat. Jotkut haluaa modernia ja vimpan päälle suorassa olevat seinät sekä luksusta. Jotkut eivät ymmärrä vanhojen tiskikaappien säilyttämistä ja miksi sellaiset oikein pitäisi säästää. Ja kun ei ole paljon kaappitilaa. Sillä sitähän vanhoissa taloissa ei paljon ole! Eikä myöskään pistorasioita tarpeeksi. Mutta ei se haittaa. Kaikelle voi tehdä jotain. Mutta mielestäni mitä rosoisempi ja kuluneempi esimerkiksi jonkun huonekalun pinta on, sen parempi. Siivouksen aikana vanha talo vain näyttää ominaisuutensa. Vanhat listat keräävät likaa. Eikä niistä saa sitä pois, vaikka kuinka siivoat. Mutta ainahan voi remontoida, maalata, tuunata jne.

Mitenkä kummassa tuo pieni reppana on tuonne joutunut? Pitäisikö tämän blogin nimi sittenkin olla sisilisko ikkunalla?

Meillä on ollut tuolla talolla nyt muutama sellainen "äitiä ikävä" -tilanne. Purkaessa on tullut tenkkapoita matkaan. Mutta niistä ollaan selvitty. Jotkut talolla olevat viritelmät ja tehdyt remontit ovat saaneet ihmettelemään ja surkuttelemaan. Ollaan päätetty olla panikoimatta ja rohkeasti vaan edetty purkamisessa. Ja lopputulema on ollut sitten kuitenkin helpottava ja mieluisa. Että eihän tässä mitään hätää olekaan!

Vanhoissa taloissa kun ei koskaan tiedä, kuinka se on pidetty, voisiko siellä olla hometta. Vähän sellainen jännittävä tunne kulkee koko ajan mukana. Kerrankin kun alettiin purkaa kellariin menevän oviaukon seiniä, oli tunne, että ei tästä mitään tule. Ja että laitetaanko hanskat tiskiin ja talo myyntiin. (No ei nyt sentäs..) Olin pessyt ikkunoita ja viimein pääsin keittiön ikkunaa pesemään sillä aikaa kun isäntä purki tiloja. Tuli haikea ja surullinen olo, että mitäs jos tästä ei tulekaan mitään. Ja että kannattaako tässä näitä ikkunoita edes alkaa pesemään. En oikein osannut iloita talosta silloin. Sanoin vanhemmalle pojallenikin että tässä minä nyt pesen ikkunaa enkä osaa olla iloinen tästä kaikesta. Kauhea möykky kurkussa ja mahan pohjassa. Mutta tänään taas tämänpäiväinen urakka ja pesuhuoneen purkaminen valoi uskoa. Ja kun saatiin kellari tyhjennettyä kaikesta orgaanisesta ja saatiin tilat tuulettumaan. Tänään voi hyvillä mielin mennä nukkumaan! Ei tarvitse illalla selailla Talotohtori-kirjaa eikä Facebookin Pelastetaan vanhat talot -ryhmän julkaisuja, että mitäs sitä voisi tehhä. Nuo Facebookin ryhmät on kyllä hyödyllisiä! Vaikkakin siellä monesti sitä hometta ja kreosoottia hysterisoidaan!

Mutta tulihan sitä viikonloppuna taas tehtyä kaikkia kivoja tuunailujakin mökillä. Niistä voisin kirjoitella lisää. By the way, saatiin viimein wc-pytty talolle. Sehän tuntuu jo luksukselta!

Muuttokuorma on taas saapunut!