Talven mökkielämää

Talvi tuli ja luntakin sateli maanpeitteeksi valostuttamaan pimeitä päiviä. Talvi ja pakkaset tosin aiheuttavat välillä päänvaivaa mökillä ja saa jännittämään vesiputkien jäätymistä. Tämä ensimmäinen talvi näyttää, kuinka talo käyttäytyy. Joskus asiat pitää oppia kantapään kautta.

Käymme säännöllisesti lämmittämässä tölliä ja oleilemassa siellä. Kun lähdemme, laskemme vedet putkista ja sammutamme vesipumpun. Samoin sähköt on myös katkaistu pääkatkaisimesta. Se tuo turvallisuuden tunnetta siitä, että mitään vahinkoa ei pääse tapahtumaan poissa ollessamme. 

Hankin vessaan ja kammariin tällaiset kosteudenpoistajat. Katsotaan kuinka ne toimivat ja auttavat kosteuden poistamisessa talviaikoina. Ja miksipä ei näitä voisi pitää myös kesälläkin. Täytyy raportoida tänne, kun aikaa on kulunut ja nämä ovat olleet käytössä.

Mutta mennäänpä toiseen mieltä askarruttavaan asiaan nimeltä hiiret. Meillä ei ole ollut ongelmaa täällä rintamamiestalossa hiirien suhteen - mitä nyt kellarista ollaan pari nakitettu männä vuosina. Täällä mökillä tosin ne tuppaa tulemaan sisälle asti. Talo kun on pellon ja metsän keskellä, on päivän selvää, että sieltä saapuu pikkuvierailijoita. Onhan ne söpöjä, mutta jokin niissä myös puistattaa. Päivät saa olla rauhassa, mutta kun yö koittaa ja talo hiljenee, alkaa pienten tassujen rapina. Keittiöön en koskaan jätä ruokaa esille. Suljen elintarvikkeet pelti- ja muovirasioihin ruokakomeroon, johon ne ei pääse sotkemaan. 

Ostin kokeeksi paristoilla käyvän hiirenkarkottimen. Monet ovat kysyneet, että miksi meillä on palovaroitin lattialla. Ehei, se ei ole palovaroitin! Laite pitää ihmisen korviin kuulumatonta ultraääntä. Tosin meillä taitaa olla kuuroja hiiriä, kun tuntuu että tämä ei niihin tehoa. Tai sitten me ollaan saatu mannantaipäivän kappale!  Haeskelin näistä tietoa netistä ja siellä tosin kerrottiin, että ne eivät heti välttämättä toimisikaan, vaan pitää antaa ajan kulua. Hiiret muuttaisivat viimein pois, kun eivät enää sietäisi tätä ääntä. Laite vaihtaa välillä taajuutta, ettei ne tottuisi liikaa samaan ääneen. Ostin myös pistorasiaan laitettavan karkoittimen, josta ei myöskään ole vielä ainakaan tullut näkyviä tuloksia. Annetaan nyt sitten ajan kulua ja katsotaan, kuinka käy.

Tutkiskelin talon takana, mistä ne kipittävät sisään ja selvisi, että sieltä kivijalan juuresta ne kiipeilevät tuuletusraon kautta. Eli jossain siellä täytyy olla rakosia. Me laitettiin syksyllä kellarissa hiiriverkkoa kaikkialle pieniin rakosiin, mistä ne voisi mahdollisesti tulla, mutta vielä pitää kylpyhuoneessa tutkia paikat ja tilkitä rakoset. Ne tulee kylpyhuoneesta  keittiön tiskiallaskaappiin vesiputkien rakojen kautta. Sinne laitoin jo teräsvillaa. Olen kokeillut myös kahvinporoja, rouhittua valkopippuria, piparminttutippoja, etikkaa ym. mutta mikään niitä ei pidätä! Seuraavaksi aioin ostaa sammutettua kalkkia ja levittää sitä kivijalan juureen ja myös seinän väliin, kun kylpyhuonetta aletaan kasaamaan. Taloon vaihdetaan vähitellen villat huone toisensa jälkeen. Olen kuullut, että ne ei viihtyisi niinkään sellu- ja ekovillassa. Mineraalivillaanhan ne kaivelevat käytäviään ja tekevät pesiään. 

Olen myös vakavasti harkinnut kissan hankkimista. 

Tekstiilit tuo tunnelmaa mökille,
mutta aina sieltä lähtiessämme

kerään kaikki pois ja suljen senkkiin,
minne hiiret ei pääse niitä sotkemaan.

Tällä kertaa kuvitin kirjoituksen kännykällä näpätyillä kuvilla. Jotkut ovat tavallista pienempää kokoa. Kävi niin hassusti, että kun olin ottanut järkkärin mukaan, että saisin kivoja talvikuvia, niin muistikortti olikin jäänyt läppärin muistikorttipaikkaan. Mutta eipä ollut ensimmäinen kerta! Välillä sattuu ja tapahtuu.

Navetan toinen ikkuna oli rikkinäinen.

Korjattiin se tänä viikonloppuna.